Geotekstiilit ovat erittäin vetolujuisia materiaaleja, kun taas maaperä on vähän vetolujuutta kestäviä materiaaleja. Maaperän ja geosynteettisten aineiden yhdistelmä lisää kykyä kestää kuormituksia. Lujuuden paranemisaste riippuu sekä geosynteettisen materiaalin lujuudesta että geosynteettisen materiaalin ja maaperän välisestä kitasta. Vetävän materiaalin (geotekstiilin) kohtuullinen lisääminen maaperään voi muuttaa jännityksen jakautumista maaperässä ja rajoittaa maaperän sivuttaista muodonmuutosta parantaen siten rakenteen vakautta. Tietojen mukaan geotekstiilivahvistusta on kolme eri muotoa: (1) Kalvotyyppi: esiintyy, kun geotekstiiliä laitetaan maaperän pinnalle väliaikaisia teitä varten; (2) Leikkaustyyppi: esiintyy maaperässä Kun voima, geotekstiili ja maaperän rajapinta aiheuttavat suoran leikkausvaikutuksen; (3) ankkurointityyppi: geotekstiili ympäröi maaperän ja kun voima kohdistaa vetovaikutuksen geotekstiiliin. Avain on geotekstiilin ja maaperän kosketuspinnan kitkavastus ja keskinäinen sitoutuminen. Siksi geotekstiilien suorituskykyä on simuloitava todellisessa tilanteessa (projektin todellista maaperää käytettäessä) suorien leikkaus- ja vetokokeiden avulla kitkan ja pureman määrittämiseksi. Yleensä vahvistuspohjaisissa projekteissa voidaan käyttää kudottuja geotekstiilejä, geogridejä, geoteknisiä hihnat jne.
Geotekstiilien hydraulinen suorituskyky on myös tärkeä ominaisuus vuorovaikutuksessa maaperän ja geotekstiilien välillä, lähinnä: geotekstiilien tehokas huokoskoko ja läpäisevyyskerroin.
